Asioista ei saa puhua !!!

Nyt on selkeästikin ilmoilla monella suunnalla, että asioista pitää vaieta. Etenkin jo ne koskee ikäviä aiheita, ongelmia, traumoja, menneitä tai ns. kiellettyjä aiheita. Niitähän maailma on täynnä.

Sini Ariell nostatti instagramissa myös ilmoille keskustelun itsetunnosta, ulkonäöstä, feikkaamisesta, somemaailman ikävistä puolista ja sai aikamoisen kohun aikaiseksi ja osin järkyttävääkin palautetta, tosin suuri osa tainnut sitten olla kyllä hyvää palautetta. Mutta ne ketkä on räjähtänyt, on se silloin kolahtanut johonkin omaan arkaan paikkaan heissä itessään. Hatun nosto miten hienosti Sini Ariell näihin loukkauksiin suhtautu. Koulukiusaaminen on toinen mikä on aiheuttanut myllerrystä, niistä ei saa puhua. Miten me voimme saada muutoksen siihenkään tai miten ihminen, joka sen on kokenut, voi eheytyä, jos pitää hiljentyä. Ihan hullunkurista mun mielestä. Piilottamalla, leikkimällä että asiaa ei ole tapahtunutkaan.

Mielemme kyllä pystyy piilottamaan ikävät asiat jopa vuosikymmeniksi, jos emme ole valmiita tiettyjä traumoja kohtaamaan. Sen verran voin lohduttaa, että kun se sieltä sisältäsi nousee, olet sen valmis käsittelemään. Se tekee kipeää, se saattaa sattua aivan helvetisti, mutta olet siihen valmis. Mikään asia ei meille tule eteen käsiteltäväksi, ellemme me ole siihen henkisesti valmiita.

Mutta siis, olen täysin samaa mieltä Sini Ariellin kanssa hänen esille tuomistaan asioista, sekä siitä että niistä ikävistä asioista, nimenomaan pitää puhua. Ei me saada muutettua asioita millään tasolla niistä hiljentymällä. Me tarvitaan sitä yhteiskunnallisissa asioissa, mutta etenkin henk.koht elämässä. Vaikeneminen on itseasiassa pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Jos hiljenemme omista asioista, pidämme ikävät ja kipuilevat asiat sisällämme, emme voi täysillä vaikuttaa yhteiskuntamme asioihinkaan. Näitä meillä taitaa olla vaikuttajissa aika paljon, ikävä kyllä. Emme uskalla silloin olla täysin avoimia omien mielipiteidemme kanssa, tai emme  halua tulla nähdyksi lainkaan. Olemme helpommin ohjailtavissa, koska emme täysin uskalla olla omia itsejämme, ilmaista omia mielipiteitämme, emmekä edes välttämättä tiedä mitä mieltä olemme, vaan on helpompi mukautua muiden mukana. Meillä ei montaa omaan ääneen puhuvaa vaikuttaa ole tällä hetkellä.

Hiljentyminen ikävissä asioissa on myös helppo tapa, siinä ei kukaan suutu. Ei suutu, mutta ei myöskään muutu. Kaikki nämä vaikuttaa ihan maailmalaajuisesti joka kolkkaan, miten sinä piiloudut tai rohkenet tulla ulos kuorestasi. Uskoit sitä tai et.

Itsellä on myös tullut viime päivinä ihmisten kanssa jutellessa esiin tämä, että ikävistä asioista ei saisi puhua vaan ne joko kaunistellaan tai jätetään kokonaan puhumatta. Totuutta ei vain haluta hyväksyä, koska sehän helvetti vieköön sattuu.

Reaktioita on monenlaisia; hyökkäys, haukkuminen ja vähättely yleisimmät. Tämä on juuri se mistä kirjoitin tässä blogissa. Jos jokin asia, joka ei edes suoranaisesti ole hyökkäys sinua kohtaan, saa sut reagoimaan, ärsyyntymään jopa suuttumaan tai vihastumaan, hengitä syvään ja mieti miksi. Miksi tämä asia ärsyttää? Miksi tästä ei saisi puhua? Jos siitä puhutaan, miten se sinuun tai sinun elämääsi vaikuttaa? Useimmiten ei millään lailla.

Haetko kenties vain aiheita ympäriltä, jotta saisit jonkun tunnereaktion aikaiseksi? Haluatko kiusata toista osapuolta tuodaksesi itsellesi hyvän olon? Tekeekö se sinusta paremman ihmisen? Vai tuoko se kenties tunteen, että olempa mä rohkea ja kova, saimpas sen hiljaiseksi? Silloin ehkä kannattaisi miettiä, miksi haluan toimia näin? Mitä se kertoo minusta? Mikä saa minut tuntemaan itseni niin heikoksi, että minun pitää kohentaa oloani moittimalla muita, jopa valehtelemalla tai puuttumalla heidän elämään, vaikkei se minulle kuulukaan?

Joka kerta kun ärsyynnyt, saat hirveän hepulin, vitutus nousee taivaisiin asian tai ihmisen suhteen, on aihetta katsoa peiliin. Meillä toki on paljon ihmisiä, jotka toimii väärin, vain toisia kiusatakseen tai he ovat psyykkisesti sairaita ja toimivat siksi äärettömän itsekkäästi. Näissä monestikaan, vika ei ole sinussa, mutta sinulla on se mahdollisuus kävellä pois. Tällaiseen käyttäytymiseen ei tarvitse lähteä mukaan, sitä ei tarvitse kuunnella. Sinä päätät miten annat tämän ihmisen sinuun vaikuttaa, eli sekin on siis sinun käsissäsi.

Sinulla on täysi vapaus itselläsi valita, ketä kuuntelet, ketä somessa seuraat, mitä uutisia seuraat, kenen kanssa olet tekemisissä. Jos sinua kohdellaan kaltoin, pidä rajasi ja toinen etäällä. Jos taasen somesta tai mistä tahansa netin uumenista tulee ihmisiä, asioita aiheita esille, jotka ärsyttää ja tekee mieli jokaiselle kirjottaa kirosanoin sävellettyä palautetta, mieti ensin MIKSI se saa sut näin reagoimaan? Muista, että se on täysin sinun oma valinta ketä ja mitä seuraat.

Minusta se on jo suoraan sanottuna jo omaa pienenmoista tyhmyyttä, seurata asioita ja ihmisiä, jotka saa tunnekuohun itsessä jatkuvasti aikaiseksi, joskus jopa päivittäin. Kun sitä ei ole pakko tehdä. Miksi siis tahallasi aiheutat itsellesi kiukkua, kun voit lukea ja seurata niitä, ketkä tuo sulle hyvän olon.

Sitten kun olet täysin tasapainoin itsesi kanssa, huomaat että ihan sama mitä muut tekee ja kirjoittaa, jotkut jopa haukkuu, se ei aiheuta tunnereaktiota. Ymmärrät, että se on sitä toisen osapuolen pahaa oloa, ei sinun.

Mutta niin kauan kun se aiheuttaa jonkin tunnereaktion, et ole sinut itsesi kanssa. Ymmärrä se.

Tokihan se on hyvä oppikoulu seurata niitä ketkä vituttaa, mutta ainoastaan silloin jos otat sen oppina ja mietit mikä tässä saa hermostumaan ja harjoittaa omaa mieltäsi.

Välinpitämättömyys ei kuitenkaan ole se tavoite. Mielen rauha ja välinpitämättömyys on kaksi täysin eri asiaa. Moni sekoittaa nämä keskenään. Usein egon alla toimiva ihminen ajattelee juuri näin. Jos olen vain, enkä välitä, niin mikään ei tunnu miltään. Tiedätkös, että kun sitten joku kaunis kerta tulee joku asia eteen ja sä ootkin täynnä sisällä niitä asioita jotka on ollut ns. välinpitämöttömiä juttuja sulle. Sä räjähdät. Voit jopa räjähtää niin holtittomasti, ettet hillitse itseäsi.

Tokihan moni pitää hienona ja rohkeana itseään, kun uskaltaa avata suunsa ja rähjätä jollekin. Sanoisin, että silloin väärällä jäljillä ollaan. Niistä ikävistä asioista, kohtaamisista, nimenmaan tulee puhua rauhallisella mielellä ja äänellä. Rähjäys on heikkous.

Itse olen oppinut taas paljon viime päivinä näistä tapahtumista, jotka ovat nostattaneet minussa tunteita pintaan. Tosin ne tunnereaktiot on nykyään aika kevyitä vain muutaman minuutin kestäviä, toisin kuin ennen jäin asioiden kanssa pyörimään päiväkausiksi ja menetin yöuneni. Oli erittäin palkitsevaa, kun ymmärsin mistä se tunne kumpusi pintaan ja tajuan että heiiii, tän asian voin jättää nyt taakseni. Mielenrauhan saavuttaminen kannattaa ottaa työn alle, se on palkitsevin tässä elämässä, ainakin itellä.

Meidän elämä on yhtä oppimista joka päivä, enkä tiedä kantaako tämä maapallo edes sellaista yksilöä, jolla ei jokin asia aiheuta ikäviä tuntemuksia. Mutta sinne on hyvä tähdätä, täydelliseen mielenrauhaan, mutta muistakaa kuitenkin olla armollinen itsellenne. Me olemme ihmisiä ja tunteet ohjaa meitä hyvinkin paljon. Se on suuri lahja, siinä vaiheessa kun osaamme kuunnella mitä sydämemme, sisimpämme sanoo, egon sijasta.

Täällä hyvä teksti egosta, jos se on jollekin epäselvä käsite. Erittäin hyvin selkeytetty terveen itsetunnon ja egon ero.

Lyhennettynä: Ego on se, joka nousee kiistatilanteissa asioita hoitamaan, puolustamaan viimeiseen saakka omaa mielipidettään, jopa rähjäämällä. Ego on minä itse, muista viis ja ego on aina oikeassa. Kritiikki omalle egolle on myrkkyä. En auta sua, jos en saa sulta jotain takas, sanoo ego. Ego määrittää myös hierarkian, kuka on tärkeempi tai kenellä on päätäntä valta, esim. perheessä tai työssä, tasa-arvoa ei ole. Egon rakkaus on ehdollista, joko teet näin tai en rakasta. Uhkailu, kiristäminen ja ehdollistaminen on egon tekoja.

Meillä voi näitä piirteitä olla yksi sieltä täältä tai useakin. Mutta niihin voi jokainen itse vaikuttaa, opettelemalla tuntemaan ensin itsensä ja omat haavansa.

Ohjaako sinua ego vai toimitko terveen itsetunnon omaavana empaattisena ihmisenä?