Koukussa jälleen

11.08.2022
Etkö pääse irti?
Etkö pääse irti?

Photo by Annie Christine

Feeling trapped again?
Kuinka monesti sitä samaan lankaan napsahtaakaan?? Milloin helvetissä sitä oppii? Loputon suo?
Miksi se aina vetäsee mukaansa? Muille osaat pitää rajat, mutta exän kohdalla, yks viesti tai soitto ja taas tulee kaikki pintaan ja oot vietävissä, tosin sen hetken, kun muistat, että miksi oot halunnut pois.

Älä ikinä tee asioita mitkä ei ole linjassa sun oman tahdon kanssa. Jos joku pyytää tekemään jotain tai sinun tulee tehdä jotain vastoin omaa linjaustasi, sinun omaa tahtoasi vastaan, kunnioittaakseen tämän toisen tahtoa, älä tee.

Minua tovi sitten pyydettiin, juurikin sanoin "voisitko nyt kunnioittaa mun toivetta" vaikka selitin, miksi en haluaisi, sillä ei ollut mitään merkitystä. Huomasin että taas myönnyin ja hiljenin. Miksi?
Tässä minua pyydettiin vaikenemaan, valehtelemaan, kunnioittamaan hänen tahtoa piittaamatta omistani, vaikka syykin oli kyseenalainen, itsekäs suorastaan, näin jälkeenpäin asiaa tarkemmin pohtineena.
Valehtelemiseen ei ole hyvää syytä. En ole sellaista tilannetta vielä kohdannut, missä valehtelulla olisi ollut hyvä lopputulos, ei edes sillä valkoisella valheella saati, että tekee sen toisen tähden, ettei halua satuttaa tai huolestuttaa. Paskan marjat. Ihminen kyllä kestää totuuden ja on ansainnut totuuden aina. Nukuin yön yli ja kerroin kantani juurta jaksain, jälleen kuin pienelle lapselle selittäen, ettei tule väärinkäsityksiä, miksi ja miten väärin, tällainen toiminta on ja että, kiitos mutta ei enää.

Jos joku näin toimii, on pyyntö sinun aliarvioimista, alentamista, ja toiminta erittäin ala - arvoista ja väärin kaikkia ihmisyyden lakeja vastaan.
Joka tällaista pyytää, toimia omia arvojasi ja toiveitasi vastaan, ei ole millään tavalla sinun kunnioituksesi arvoinen, koska hänellä ei ole sitä sinua kohtaan.

Kunnioita sinä itseäsi ja astu pois, etenkin jos sanomaasi ei haluta ymmärtää tai sitä ymmärrystä ei vain toisella ole.
Se on viisainta pysyä poissa siksikin, koska jos ei ymmärrä toimivansa väärin, se toistuu uudestaan ja uudestaan, niin kauan kuin sallit itse sen tapahtuvan.

Tämä lähti IG- postauksena yks aamu, nyt se pulppus pidemmällä selostuksella,  siis ihan siitä kun erehdyin olemaan yhteydessä exään. Puhelussa nousi empatia, sitten sääli ja lopulta huomasin olevani taas se saatanan sama nössö ja vielä tarjosin apuanikin. Kiukuttelin siitä hetken itselleni, että älä nyt helevetti taas vajoa tähän. Miljoonat kerrat olen vuosien varrella päättänyt, että ei missään tekemisissä. Yks puhelu, niin taas olin samassa koukussa. Kokenut tietää, miten se koukku sulle heitetään.

Tämä on asia, kokemus, mitä ei ymmärrä sellainen, kuka ei sitä ole kokenut itse. Siksipä näistä asioista epävakaisista ihmissuhteista, narsistisesta käytöksestä on hyvinkin turhauttavaa puhua sellaiselle, joka ei sitä ole itse kokenut. Tai sellainen joka on itse juuri sillä hetkellä siinä koukussa. Reaktiot on yleensä-  en voi uskoa, sehän on niin huippu tyyppi ja hieno ihminen, ei se mulle tolleen ja pliplaaplaa tai jos uskoo, niin ei todellakaan ymmärrä. Kommentti "miks sä meet tai miks sä taas uskot tai tapaat tai mikset vaan lähde" on kuin puukon isku selkään. Ainoa keino on pistää välit poikki kokonaan, koska totuus on se, että yksi puhelu, yksi viesti tai tapaaminen, repäisee sut takaisin sinne ja vaikka oot miljoonannen kerran päättänyt että ei enää, niin se vetää siltikin. Sussa herää empatia ja ehkä säälikin, pitäskö sitä auttaa, uskot että kyllähän kaikki voi muuttua, kun se nyt on noin ystävällinen ja asiallinen, tällä se koukutus tapahtuu. Ku erehdyt kysymään jotakin, kuten muille ihmisille voit normaalisti tehdä, miten voit, onko kaikki hyvin, mutta ei näissä tapauksissa, se on kuin kutsu ja koukku on kiinnitetty.

Ite nukuin tämän puhelun jälkeen yön yli ja mietin, kunnes tajusin asian/ pyynnön kohtuuttomuuden ja sitten tein totaalisen irtautumisen jälleen kerran ja nyt olen päättänyt, että ei yhtään. Ei puhelua, ei viestiä, ei mitään. Oli tilanne mikä hyvänsä. Tässä oli taukoa melkein puolitoista vuotta ilman yhteyksiä. Miten helpottavaa se olikaan. Luulin tosiaan, että vihdoinkin voin asian hoitaa suoraan hänen kanssa, koska välikäteen jäi tyttäremme, jonka siinä ei kuuluisi olla. Mutta ei sitäkään. Ei vieläkään, eikä itseasiassa ikinä.

Helpotus oli kuitenkin tässä kohtaa itsessä huomata, että ei tullut enää vahvoja kehoreaktioita, normi empatia ja sääli, mitä nyt tilanteessa tulisi muidenkin kohdalla, mutta onneksi tässä tajusin nukuttuani yön yli, että edes siihenkään ei kannata lähteä. Jatkossa teen rajanvedon heti, enkä huomenna. Edellinen vahva reaktio oli reilu kuukausi sitten, kun elatusvalvoja soitti. Asun kauempana ja olemme aina erilleen asiat hoitaneet, nyt olikin niin, että exäni olikin  siellä langan toisessa päässä kaiuttimella ja pelkkä moi sain mun kehon tärisemään, ensin sisäisesti, sitten täris koko kroppa ja oksetti aivan helvetisti. Lopulta kun tilannettani halusi elatusvaloja tietenkin selvittää, niin sanoin että exän kuullen näistä en puhu. Mutta kun kuuluu hänelle, totes valvoja. Ei kuulu, vaan hälle kuuluu ainoastaan miun maksukyky. Exän tuhahdus kuulu läpi, mutta lähti omasta halusta luojan kiitos pois puhelun ajaksi. Ja kyllä, se valvoja kyseli kaikki minun yritykseni tiedot, suunnitelmat ja tulevaisuuden näkymät, asiakaskunnat, yms. Mielelläni hänelle ne kerroin, mutta exällle ne eivät kuulu. Kuinka ylpeä olinkaan, kun laitoin rajat tähänkin. Voitto itselle.

Ei hiljennytä enää!!!
Ei hiljennytä enää!!!

Tämä on ollut vuosien työ, sen jälkeen kun tajusin itse, mistä on kyse, vaikka siitä minulle sanottiin viranomaisten taholla, ohjattiin henkisen väkivallan yksikköön, läheiset sanoi, mutta se piti tajuta kokonaisuudessaan itse ja se vei helvetin kauan, koska sehän tarkoitti myös sitä, että alussa tietenkin soimasin itseäni, että "vittu miten tyhmä oon ollut". Irtautuminen on ollut vaikeaa, jo siksikin että lasten asioita on tarvinnut hoitaa. Piti vetää tiukat rajat siihenkin.

Vaikka olet irti, eronnut, lähtenyt, karannut, mitä itse kukin tekeekään, niin se tunnesidos, ne muistot, traumat, pitää sua kiinni vielä pitkään. Ja eihän se koko ajan helvettiä ole ollu, et sä muuten siihen takas palaa. Ne hyvät hetket ja muistot, (joita lopulta ei edes hirveesti ollut) tavatessa se mukava ihminen onkin taas tässä ja kaikki ne ikävät sanat haihtuu, uskot muutokseen, kunnes... lopulta se mitta täyttyy kuitenkin.

Mitä kauemmmin siinä on, sitä herkemmin alkaa huomaamaan että jo pienestä eleestä, lauseesta jopa sanasta, sä muistat miksi oot häipynyt ja myös sen miten helposti sut saadaan taas koukutettua. Se on askel askeleelta ymmärtämistä ja erkaantumista ja vielä lähdön jälkeen sitä paranemistyötä tekee vuosia. Minä otin avioeron 2011, jonka jälkeen oli vielä soutaahuopaa vuosia ja vielä edelleenkin näitä asioita käsittelen, nyt jo tosin kehomuistin puhdistusta enemmänkin. Reagoin tätä kirjoittaessanikin. Leukaperät kiristyy, sisäinen tutina jyllää ja oksennusreaktio on koko ajan yllä. Siksi tästä puhu, tämä on terapiaa itselleni ja suurin syy se, että näistä ei enää saa vaieta.

Nyt olen alkanut tutkimaan aihetta lisää, narstistisia piirteitä, laajuutta ja etenkin sen vaihtelevuutta eri persoonissa. Henkinen väkivalta on hyvinkin kirjava alue, mutta yhtäläisyys on tuossa narsistisessa piirteessä, jota heitäkin on aivan hitonmoinen laaja skaala. Räikeästä, näkyvästä, röyhkeästä, sinne Tommy Helstenin nimittämään salonkinarsismiin, jonka itse tiedän nimellä piilonarsismi ja se on se kaikista katalin ja vaikein tajuta itse kohteen, saati ympäristön vielä vähemmän. Siitä kirjoitan myöhemmin lisää.  Itse muistan sanoneeni terapiassa, että olis perkele mojauttanu turpaan, niin oisin tajunnut lähteä ajoissa, mutta tämä nakerti sisältä hiljaa vuosia ennenkuin ymmärsin miten hajalla olin ja se paheni askel askeleelta enemmän, mitä enemmän stin hanttiin ja halusin eroon.

Nyt parantuessa on tullut halu tutkia tätä laajemmin, syitä ja syntyjä, tutkimuksia, miten paljon tätä todellisuudessa esiintyy, koska virallisen tiedon mukaanhan narsistisia persoonallisuushäiriöitä ei ole kuin 1 % väestostä,  mutta tarkkaa lukuahan ei tiedetä eikä saada varmaan ikinä selville. Meiän tehtävä ei oo antaa diagnoosia kellekään, sen tekee ammatti- ihminen, eikä tämä ole tarkoituskaan, vaan saada tietoa ja ymmärrystä miten laaja käsite henkinen väkivalta on ja se yhtäläisyys on hyvinkin usein narsistinen käytösmalli. Jokaisessa meissä on narsistisia piirteitä, mutta terveen ja epäterveen raja tulee tiedostaa. Muuten me emme osaa pistää rajoja missään suhteessa, jos meitä kuka tahansa kohtelee väärin. Se voi olla työssä, harrastuksessa, koulussa, ystävä, sukulainen, vaimo tai aviomies jne.

 "Yksi syy on se, etteivät persoonallisuushäiriöistä kärsivät ihmiset koe häiriötä samalla tavalla, kuin esimerkiksi heitä lähellä elävät henkilöt. Häiriö aiheuttaa sen, että kyky nähdä omaa toimintaansa ja sen seurauksia on puutteellinen." (narsismi.info.fi) Tästä on meilläkin lastensuojelun lausunto, "ei näe omissa toimessaan mitään vikaa".

Sekä toinen ongelma on se, että he harvoin ajatuvat tilanteeseen, että edes saisivat diagnoosia, koska hehän eivät terapiaa tarvitse, koska eivät ole tehneet mitään väärää. Jos he jostain syystä hoitosuhteeseen päätyvät, tulisi heillä olla hoitamassa henkilö, joka ymmärtää tämän persoonallisuushäiriön, koska he puhuvat tavan terapeutin ympäri hetkssä, jossa hän onkin se uhri ja kaltoin kohdeltu.

Eiköhän tämä purkaus riitä tältä erää. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle joka asian äärellä painiskelet, joko itse tilanteessa,etsit ulospääsyä tai jo pois päässeenä mutta paranemisprosessia läpi käyden. Paraneminen on mahdollista ja tulea on saatavilla kyllä, kun vain uskaltaa kysyä. Minulle voi laittaa viestiä, jos joklinm asia askarruttaa.

Muista että olet tärkeä ja ihana. Olet arvokas, olet tehnyt parhaasi etkä olisi voinut tehdä enempää. On normaalia, että reagointi on voimakasta, sitä ei pidä hävetä eikä siitä pidä hiljentyä. Ole armollinen itsellesi.